"Insinööri ja kossupullo"

(melodia: "päivänsäde ja menninkäinen")

Aurinko kun päätti retken,
veljistään jäi jälkeen hetken
insinööri viimeinen.
Krapula jo päähän hiipi,
humala tuo kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä sen,
kun kossupullon pienen
näki vastaan tulevan,
se juuri oli noussut koristaan.

Kun insinööri ennen päivän nousua
ei voi... milloinkaan nähdä krapulaa.

Katselivat toisiansa,
insinööri rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: Poltat kurkkuani,
mut en ole eläissäni
juonut mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka sisältös mut
sekavaksi saa,
on humalassa hyvä tallustaa.

Siis tule, niin aivoihin mä näytän sulle
tien... ja sitten loput vessaan vien.

Kossu vastas: Veli kulta,
sisältö vie järjen sulta,
enkä toivo huuhdontaa.
Pois sun täytyy heti mennä,
ellet kohta kotiin lennä,
niin en hetkeäkään elää saa.
Niin lähti kaunis kossupullo,
mutta vieläkin,
kun insinööri yössä tallustaa,

hän miettii, miksi toinen täällä
raivoraitis on... ja toinen viinaa rakastaa.

Paluu etusivulleni...